Äänestys

Mikä on suhteesi viehättävyyden ja epäviehättävyyden kokemuksiin?  

Koen useimmiten olevani epäviehättävä tai että muut luultavasti kokevat minut epäviehättäväksi
5 (8.6%)
Koen olevani epäviehättävä tai epäilen muiden kokevan minut epäviehättäväksi useammin kuin viehättävä/-ksi
17 (29.3%)
Minulla on järkähtämätön tai miltei järkähtämätön kokemus omasta viehättävyydestäni
5 (8.6%)
En huomaa itsessäni erityisemmin tunteita oman viehättävyystasoni suhteen
9 (15.5%)
Pyrin tietoisesti epäviehättävyyteen
1 (1.7%)
Koen useimmiten olevani ainakin melko viehättävä
21 (36.2%)

Äänestäjiä yhteensä: 56

Kirjoittaja Aihe: Viehättävyys ja epäviehättävyys / kokemus omasta viehätystasosta  (Luettu 9419 kertaa)

Poissa sudenpentu

  • Viestejä: 101
  • sysop
    • ssusi.kapsi.fi
Vs: Viehättävyys ja epäviehättävyys / kokemus omasta viehätystasosta
« Vastaus #15 : Marraskuu 17, 2010, 19:12:32 »
Eikö ulkonäköön sit kuulu esim. ilmeet jne.? Musta ne jää etenki poseeratuissa valokuvissa usein vähän kauas todellisuudesta.

Poissa fii

  • Viestejä: 11
Vs: Viehättävyys ja epäviehättävyys / kokemus omasta viehätystasosta
« Vastaus #16 : Marraskuu 18, 2010, 01:02:34 »
Mua on häirinnyt jo pitkään että tästä kyselystä puuttuu kokonaan sellainen semipositiivinen vaihtoehto. Mulla ei ole mitään "järkähtämätöntä käsitystä" omasta viehättävyydestäni, mutta koen kyllä useammin olevani viehättävä kuin epäviehättävä. "Järkähtämättömyys" musta edellyttäisi sellaista asennetta, että muiden mielipiteet eivät paljon hetkauta, mutta kyllä ainakin mun käsitys on hyvin riippuvainen siitä palautteesta mitä saan tietoisesti tai tiedostamattani.

Poissa polyhumoristi

  • Viestejä: 3
Vs: Viehättävyys ja epäviehättävyys / kokemus omasta viehätystasosta
« Vastaus #17 : Tammikuu 24, 2011, 23:00:24 »
^ Toi Crimethinc- kirjoitus on loistava :D

Mie olin joskus muinoin vuoden pari käyttämättä dödöä koska en halunnut ylimääräistä alumiinia elimistööni ja tykkäsin ajatuksesta tuoksua itseltäni. Rakastan "puhtaan" hien tuoksua ja sitä kun ihmiset tuoksuvat itseltään, mut oon kyllä nykyään liian heikko tohon dödöttömyyteen. Oli sosiaalisesti aika ahdistavaa kun sitä vaan mietti isossa ihmisjoukossa jatkuvasti että haiseeko hieltä. Mut sitä vaan halusin kirjoituksellani sanoa että sellaisia ihmisiä löytyy kyllä (aika paljonkin), jotka pitävät hien tuoksusta :)
Mulla on aina käyny paremmin flaxi kun en oo käyttäny deodoranttia... Uskon että salaisuus piilee feromoneissa. Ja toisten feromonit käy paremmin toisten kanssa kun toisten. Joku lievästi hieltä haissu tyttö on ollu mun mielestä tosi cool, kun taas jonkun toisen kukkaistuoksu on on ollut luotaantyöntävä...

Poissa Robin

  • Viestejä: 3
  • calling at the station
Vs: Viehättävyys ja epäviehättävyys / kokemus omasta viehätystasosta
« Vastaus #18 : Heinäkuu 25, 2011, 23:47:12 »
Kokemus omasta viehättävyydestäni/epäviehättävyydestäni vaihtelee ihmisten sekä katsomisvinkkelin perusteella. Vaikken tahtoisi kiinnittää huomiota muiden ihmisten mielipiteisiin tai ajatuksiin ulkonäöstäni tahi persoonastani, huomaan silti toisinaan pohtivani, miten esimerkiksi lähipiirini minut näkee.

Järkeilyllä on helppo peiliin katsoessa tajuta, että olen ihan mukiinmenevä tapaus ulkoisesti; kiinnitän pukeutumiseeni ja yleiseen ulkonäkööni huomiota ja haluan näyttää huolitellulta kun lähden ulos, kukaan ei nyrpistele naamaansa minut nähdessään, saan toisinaan kehuja ja iskuyrityksiä, eikä peilit säry kun katson niihin. Mitä tulee itseeni, toki koen että voisin olla hoikempi sieltä, pidempi täältä ja niin päin pois, mutta nämä lienevät näitä naiseuden ikiaikaisia kiroja: aina löytyy jokin kohta johon ei ole tyytyväinen. Mutta tärkeimmäksi tuomaristoksi koen silti lähipiiristäni ne, joita rakastan. (Tämän jälkeen tulevat satunnaiset/mahdolliset ihastukset). Kaikki tuntemattomien miesten kehut ja vislaukset ohi kävellessäni vaihdan hetkeäkään epäröimättä varmuuteen siitä, että olen kumppanieni mielestä viehättävä sekä haluttava. Tahdon miellyttää silmää sekä yleisellä että seksuaalisella tasolla. Saatan siksi toisinaan kokea itseni kömpelöksi ja rumaksi, mikäli varmuutta näissä asioissa ei ole.

Mutta vaikka satunnaiset ulkonäkökriisit ja pärstävärkki mietityttääkin, koen silti sisäisen maailmani tärkeämmäksi mitä tulee viehättävyyteen. Ei sitä kauniin ihmisen kanssa jaksa aikaa viettää, jos korvien välistä löytyy ainoastaan sahajauhoja. Persoonaani olen itse enemmän tai vähemmän tyytyväinen. Menneisyydestä löytyy asioita joita joudun vieläkin työstämään, mutta alan viimein olla juurikin sellainen, kuin olen "aina tahtonut olla" ja toivonkin että tämä säteilisi ulospäin.

Poissa minch

  • Jäsen
  • *
  • Viestejä: 39
itsevarmuuteen viehättävyydessäni vaikuttaa paljon vaa'an antama luku. olen kaventunut, lihaksia kehittynyt läskin tilalle, mutta luku on silti sama ja se ahdistaa eniten. se on vain numeroita kuten ikäkin, josta saan myös viehättävyyteni alemmuuskomplekseja.

suuresti vaikuttaa myös se onko joku kertomassa minulle viehättäävyydestäni. kun on pitkään(yli puoli vuotta) sinkkukausia eikä mitään säätöjä, jotka kehuisivat, koen jotenkin viehättävyyteni vähenneen. mutta hyvä tietää että on muitakin neuroja kuin minä :D

minulla on ollut nyt pitkään ihme äijäilyä pukeutumisen suhteen. ennen totuin siihen että pukeudun naisellisesti ja sain huomiota sillä. kun lihoin jälleen yhtäkkisesti niin ettei mikään mene päälle, vaihtuu vaatteet löysiin t-paitoihin ja farkku/shortsi-osastolle. kesän aikana sain taas kiinni omasta naisellisuudestani ja koin olevani oma itseni. voin paremmin kun harrastan liikuntaa enemmän kuin koskaan, joka treenin jälkeen koen olevani parempi ihminen.

pidän kasvoistani, silmistäni, huulistani ja takapuolestani. on hyvä muistaa nämä hyvät kohdat itsessäni silloin kun jokin muu kohta kehossa nyppii :)

Poissa Elli

  • Viestejä: 5
Koen olevani muiden mielestä viehättävä, olen hoikka, suht nätti ja sitä korostaa äidiltä peritty eksoottisuus. En niinkään tähtää viehättävyyteen kuin siisteyteen, mutta hyvin istuvat ja kauniit vaatteet tekee ihmisestä vähän tahtomattaankin viehättävän. Ehkä oma ongelmani on tietynlainen yliseksikkyys. Haluan olla naisellinen ja nuorekas, vaatteiden istuvuus yleensä vain tuo esiin kurvit. Välillä on olo, että muut ei näe välttämättä ulkokuorta pidemmälle.Mutta se ei haittaa oikeastaan. Tiedän, että jos haluan, että minua arvostellaan vain sisäisten kykyjeni takia, voin aina "rumentua". Ja niin raakaa kuin se onkin, niin ihmiset suhtautuvat paremmin, jos näyttää hyvältä. En tarkoita kauniilta tai hyvännäköiseltäkään, mutta siistiltä, itsestään huoltapitävältä.

En luota muiden mielipiteisiin minusta helposti. Tärkeämpää oma sisäinen tasapaino ja kyky nauttia itsestään sellaisena kun on.

Muiden ihmisten viehättävyys heijastuu suoraan siitä, mitä mieltä olen heistä ihmisinä. Ja jos en tunne ihmistä lainkaan, niin yleensä itsevarmuus merkitsee eniten. En lähtökohtaisesti pidä liian hyvännäköisistä ihmisistä. Siinä voi olla jotain sellaista, että koen heidät itselleni uhkaksi. Mutta myös se, että tekemällä tehty on mielestäni epäluotettavaa. Jos tavoitellaan jotain liian kiiltokuvamaista olemusta, silloin ei enää heijasteta lainkaan omaa persoonaa.

Pidän radikaaleista ulkonäköratkaisuista. Se kertoo mielestäni tietynlaisesta halusta kommunikoida jotain itsestään. Ja siitä on aina hyvä lähteä tutustumaan ihmiseen.

Poissa Evynor

  • Viestejä: 12
  • Lennä sinne missä kipu on hattaraa
Tiedostan ihmisten pitävän minua viehättävänä: sopusuhtainen, naisellinen, ja lyhyt. Sinänsä outoa että ihmiset pitävät minua viehättävämpänä lyhyenä, kuin sitä että olisin kymmenen senttiä pidempi.
Olen jopa kuullut lauseen "jos olisit normaalipituinen, en kiinnittäisi mitään huomiota."
Eilenkin sain kohteliaita kommentteja vartaloni muodoista.
Ihmiset katsovat liiankin usein pelkkää ulkokuorta, monet unohtavat että ehkä se ei ole tärkein asia. Sisäinen kauneus ja viehätysvoima on minun mielestä tärkeämpää kuin se miltä näyttää ulkoisesti.

Pikku hiljaa olen alkanut olla sitä mieltä, että olen sittenkin kaunis ja viehättävä - vaikkakin epäilen sitä säännöllisen epäsäännöllisesti. Niin sisäisesti kuin ulkoisestikin.
Lienee jonkin asteisia itsetunto-ongelmia edelleen.
"On joskus kasvoillasi kivun kartta
Ja joskus auringon seitti,
Ja tiedät olevasi vielä täällä.
Ei mikään tapahdu huomenna."

Poissa mindmater

  • Viestejä: 5
Vs: Viehättävyys ja epäviehättävyys / kokemus omasta viehätystasosta
« Vastaus #22 : Marraskuu 06, 2014, 15:54:36 »
Viehättävyys käsitteenä on hirveän hankala. En koe, että olisin fyysisesti mitenkään erityisen viehättävä. Minulla on naama joka useimmiten on viehättävimmillään silloin, kun hymyilen ja olen oikeassa seurassa. Jos tunnen itseni hukassa olevaksi, en liene järin viehättävä (toisaalta osa, varsinkin miehet, peilaavat tunnereaktioita toiseen sukupuoleen hoivauksella, saatan olla hoivantarpeisen viehättävä tuolloin). Kehon viehättävyydestä en tiedä, vaikka olen saanut siihen positiivista vahvistusta, että se on varsin mukiinmenevä. Ehkä en itse arvosta kehon seksikkyytä juurikaan, koska koen ihmiset henkisellä tasolla ja sillä miltä he tuntuvat lähellä. Tämä ei tarkoita, ettenkö viehättyisi ihmisiin myös ulkonäön perusteella, mutta yleensä ihastun ihmisiin vasta, kun he avaavat suunsa ja puhuvat. Viehättävyys on mielestäni kokonaisvaltainen tapa olla, se miten ihminen kantaa itsensä, katsoo silmiin, puhuttelee ja mahdollisesti koskettaa.
Uskoisin, että oma viehättävin piirteeni on siinä miten olen omassa kehossani ja miten peilaan ihmisiä ympärilläni. Saan toisille usein hyvän olon, sellaisen, että he ovat hyväksyttyjä ja arvostettuja. Se, mitä antaa toisille kiertää takaisin kotiin, niin sanotusti. Parhaimmaksi puolekseni on sanottu sanavalmiutta sekä sitä miten en hämäänny ronskeistakaan jutuista, olen nauruvalmis ja peruspositiivinen.
Mielestäni viehättävää on myöskin "less is more", eli mitä vähemmän paljasta pintaa, sen viehättävämpi... ompahan jotain mitä jättää mielikuvituksen varaan. Siinä vaiheessa, kun vaatteet lentävät lattialle, on ihastumisen ensikynnys jokatapauksessa jo ylitetty ja yhteinen sävel löytynyt siihen, että tässä ollaan, tämä tapahtuu.