Kirjoittaja Aihe: Polyamorisuus ja identiteetti  (Luettu 10108 kertaa)

Poissa farthead666

  • Viestejä: 2
Polyamorisuus ja identiteetti
« : Maaliskuu 20, 2010, 22:10:42 »
Ennen tähän sivustoon tutustumista en ajatellut polyamorisuutta niinkään yksilön luonnollisena ominaisuutena, vaan pikemminkin valintana - irtautumisena yksiavioisuuden normista ja vallitsevan rakkauskäsityksen vastustamisena. Näkemykseeni liittyy myös vahva kulttuurillinen ja yhteiskunnallinenkin aspekti. (Ilmeisesti minun pitäisi määritellä itseni seksuaalianarkistiksi polyamoristin sijaan.)

Täällä ihmiset näyttävät pitävän polyamorisuutta ennen kaikkea henkilökohtaisen identiteetin rakennuspalikkana: polyamorisuus on yksilöllinen "kyky" olla rakastunut useampaan henkilöön samanaikaisesti, jota ei valtaväestölle ole suotu.

Tällainen ajattelutapa onkin ehkä luonteva ääri-individualistisessa kulttuurissa, jossa kaikki ovat superyksilöllisiä lumihiutaleita. Itse olen kuitenkin taipuvainen melko enviromentalistiseen ihmiskuvaan ja näkisin, että kaikki ihmiset ovat kykeneviä polyamorisuuteen jos vain pystyvät hylkäämään vanhat (nykyisessä yhteiskunnassa ja kulttuurissa toimimattomat) arvot ja luomaan tilalle uudet. Lisäksi näen polyamorisuuden ennen kaikkea moraalisena kysymyksenä yksilöllisen valinnan sijaan. Yksilön rakkauteen liittyvät näkemykset kuitenkin vaikuttavat voimakkaasti ympärillä oleviin ihmisiin, ja väittäisin, että perinteisin yksiavioisen mallin ja polyamorisuuden välillä on perustavanlaatuinen ristiriita.

Toisaalta polyamorisuuden esittäminen osana yksilöllistä identiteettiä on luultavasti helpompi tapa saada hyväksyntää, kuin uusien normien julistaminen: ympäristön on helpompaa hyväksyä yksi uusi marginaalinen perversio lisää, kuin tarkastella kriittisesti luutuneita arvojaan.

Poissa Ingus

  • Viestejä: 53
Vs: Polyamorisuus ja identiteetti
« Vastaus #1 : Maaliskuu 21, 2010, 22:16:23 »
Aika monet ihmiset sanovat polyamoriasta, että "mikäs siinä, mutta itse en pystyisi sellaiseen." Siitä ei oikein tiedä onko kyse kulttuurista, moraalista, yhteisön hyväksynnästä, henkilökohtaisista ominaisuuksista vai mistä.

Ajattelisin asiaa ehkä niin, että joillain ihmisillä on enemmän rakkautta annettavana kuin toisilla, joidenkin on helpompi rakastua kuin toisten ja joillakin on enemmän toiveita/fantasioita useammasta kumppanista kuin toisilla. Ja yhtä lailla joillakin on suurempi turvallisuuden, seuran ja rakkauden tarve kuin toisilla.

En oikeastaan usko, että viime kädessä muut asiat kuin opitut tavat ja mustasukkaisuuden tunteiden voimakkuus estävät ihmistä olemasta polyamorinen niin halutessaan. Ovatkohan mustasukkaisuuden tunteet geneettisiä? Vaikea sanoa...

Poissa Seitikki

  • Viestejä: 37
Vs: Polyamorisuus ja identiteetti
« Vastaus #2 : Maaliskuu 21, 2010, 23:12:52 »
Yleisellä tasolla kannattaa olla aika varovainen ennekuin julistaa yhtä tapaa toteuttaa seksuaalisuutta ja rakkautta ainoaksi oikeaksi tai pitämään sitä kehittyneempänä kuin muut tavat. Erilaisia tapoja ja tilanteita on kuitenkin lukemattomia, ja ainakin minusta vaikuttaisi aika ihmeelliseltä jos jokin tapa olisi kaikissa tilanteissa kaikille ihmisille paras.

Osalla ihmisistä syyt olla ei-polyamorisia kumpuavat varmasti yhteiskunnasta, osalla taas luultavasti on muitakin syitä.

Mutta jos joku haluaa olla mono niin antaa hänen olla mono. Mieluummin näytetään hyviä esimerkkejä siitä miten voi rakentaa eettisiä suhteita kuin yritetään suoranaisesti käännyttää ihmisiä.

Poissa farthead666

  • Viestejä: 2
Vs: Polyamorisuus ja identiteetti
« Vastaus #3 : Maaliskuu 22, 2010, 17:50:03 »
Yleisellä tasolla kannattaa olla aika varovainen ennekuin julistaa yhtä tapaa toteuttaa seksuaalisuutta ja rakkautta ainoaksi oikeaksi tai pitämään sitä kehittyneempänä kuin muut tavat. Erilaisia tapoja ja tilanteita on kuitenkin lukemattomia, ja ainakin minusta vaikuttaisi aika ihmeelliseltä jos jokin tapa olisi kaikissa tilanteissa kaikille ihmisille paras.

On toki vaarallista kuvitella oman näkemyksen olevan objektiivinen totuus. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että muut näkemykset pitäisi hyväksyä samanarvoisina. Yksilöllä on oikeus (ja jopa moraalinen velvollisuus) edustaa ja puolustaa omia näkemyksiään.

Ei polyamorisuus välttämättä ole kaikissa tilanteissa paras mahdollinen, mutta omien kokemuksieni pohjalta näyttäisi olevan niin, että polyamoriset suhteet ovat kestävämpiä, terveempiä ja aiheuttavat vähemmän katkeruutta ja yleistä pahaa mieltä monosuhteisiin verrattuna. Vastakkaisiakin esimerkkejä toki löytyy, mutta näissä tapauksissa yleensä jompikumpi osapuoli ei ole täysin ymmärtänyt suhteen luonnetta, mikä taas on yleensä johtunut avoimen kommunikaation puutteesta.

Mutta jos joku haluaa olla mono niin antaa hänen olla mono. Mieluummin näytetään hyviä esimerkkejä siitä miten voi rakentaa eettisiä suhteita kuin yritetään suoranaisesti käännyttää ihmisiä.

Luonnollisesti jokainen saa rakastaa haluamallaan tavalla. Tämä ei kuitenkaan oikeuta ketään estämään muita rakastamasta niin kuin haluavat. Ts. jos joku on täysin tyytyväinen kohdistaessaan rakkautensa yhteen henkilöön, se ei oikeuta häntä vaatimaan tätä henkilöä kohdistamaan rakkauttaan vain häneen.

Poissa kesyrotta

  • Viestejä: 24
Vs: Polyamorisuus ja identiteetti
« Vastaus #4 : Maaliskuu 22, 2010, 20:24:57 »
Omia arvoja saa puolustaa mutta on silkkaa ylpeyttä ja ylenkatsontaa sanoa olevansa pyhästi oikeassa ja muut vain väärässä. Suvaitsevaisuus on hyvä piirre näissäkin asioissa.

Poissa Seitikki

  • Viestejä: 37
Vs: Polyamorisuus ja identiteetti
« Vastaus #5 : Maaliskuu 22, 2010, 20:49:47 »
Tämä ei kuitenkaan oikeuta ketään estämään muita rakastamasta niin kuin haluavat. Ts. jos joku on täysin tyytyväinen kohdistaessaan rakkautensa yhteen henkilöön, se ei oikeuta häntä vaatimaan tätä henkilöä kohdistamaan rakkauttaan vain häneen.

Vaatia on huono sana. Mutta ihmiset voivat sopia suhteilleen erilaisia raameja vapaaehtoisesti ja eettisesti, jollainen voi olla myös monogamia.

Poissa Kasvoi

  • Viestejä: 51
  • taikuri
Vs: Polyamorisuus ja identiteetti
« Vastaus #6 : Heinäkuu 18, 2010, 18:20:31 »
Farthead666, pidän paljon otteestasi. En ole varma, missä määrin allekirjoitan näkemyksesi, mutta nautin välittyvästä intohimosta.
osaan puhua vain satua.

Poissa Evelyn

  • Viestejä: 4
Vs: Polyamorisuus ja identiteetti
« Vastaus #7 : Maaliskuu 24, 2011, 13:32:20 »
Mä oon viime viikkoina pohtinut tätä paljon. Mulla on uudehko mahdollinen suhde (mun mielestä on jo aika selvää, että jonkinsortin suhde tämä on, mutta vastapuoli on omien sanojensa mukaan tiukasti monoamorinen ja kaiken kukkuraksi hetero) ja tässä nyt tapellaan siitä, kumpi on "oikeassa".

Minä en ymmärrä, miten vastapuolta, kutsuttakoon vaikka Mariksi, haittaa minun polyamorisuuteni. Minä en ole häntä painostamassa polyksi. Mari taas ei ymmärrä miksi muut olisivat minulle niin tärkeitä. Yritän selittää, ettei hän ole vähemmän tärkeä, mutta näitä tunteita nyt vaan tulee ja minua ahdistaisi niiden tukahduttaminen.

Luonnollisesti seuraa, että minun mielestään hänen käsityksensä johtuvat kulttuurista ja ovat poismuokattavissa. Marin mielestään taas minun olisi helppo jättää monisuhteilu jos vaan rakastan tarpeeksi. Hänen mielestään on outoa, että kykenee ihastumaan useaan ihmiseen kerralla, saatikka rakastamaan niitä. Tarkoittaa kuulemma sitä, että tunteet eivät ole yhtä aitoja tai syviä kuin monoamorisella.  ::) Just.

Mulla polyamorisuuteen liittyy kaksi puolta. Yksi on selvästi se, että mä yksinkertaisesti ihastun/rakastun useampaan ihmiseen kerralla eikä mulla aina ole helppoa selvittää ystävyyden ja romanttisen suhteen eroja. Toinen on se "ideologinen", että en koe omistavani ketään, en halua laittaa ketään mihinkään muottiin. Haluan kunnioittaa ihmisiä sellaisina kuin he ovat, kaikkine tunteineen. Olen onnellinen, jos joku minulle rakas ihminen löytää onnea vaikkei se aina olisi minun kanssani.

Poissa SyDney

  • Viestejä: 17
Vs: Polyamorisuus ja identiteetti
« Vastaus #8 : Toukokuu 29, 2011, 14:09:33 »
Minä. Aviomies. Miesystävä. Kuvio, joka on osa minua. Isosti.

Minä ja aviomieheni olemme toistemme perhaimmat ystävät ja tukipilarit. Loistava tiimi, joka pelaa yhteen lähes mutkattomasti ja kasvattaa siinä sivussa kahta lasta jakaen arjen mutkat ja mäet.
Luottamus ja rehellisyys ovat suhteessamme isona osana avoimuuden ohella.

Minä ja miesystävni olemme toistemme sielunkumppaneita ja lähes riippuvaisia toisistamme ja toistemme hyvästä olosta. Toinen voi huonosti niin toinen ei saa henkeä. Se vaan meni niin jo heti alussa. Olemme myös ystäviä ja luotamme toisiimme kuin kiveen. Mutkien kautta olemme tässä, seesteisessä tilassa toistemme yhdenvertaisina kumppaneina riippumatta elämästäni perheeni kanssa.

Poissa Kasvoi

  • Viestejä: 51
  • taikuri
Vs: Polyamorisuus ja identiteetti
« Vastaus #9 : Toukokuu 30, 2011, 11:57:52 »
Luonnollisesti seuraa, että minun mielestään hänen käsityksensä johtuvat kulttuurista ja ovat poismuokattavissa.
Vaan onko kyse pelkästään käsityksistä? Ainakin minulle polysuhteiden problematiikassa tuntuu keskeiseltä ihan selkeästi tunnetilat, keholliset tuntemukset, ahdistus ja vastaavat, jotka tuntuvat todella syvältä kumpuavalta, primitiiviseltä. Näkisin tällaisten monogamiaan kallistuvien puolten nojaavan suuressa määrin biologiaan, vaikkakin suhtautumista niihin voi varmastikin pitkällä aikavälillä muokata, eivätkä ne siinä mielessä määrää ihmissuhteelle mitään ehdottomia rajoja tai muotoja. Meissä on selvää geneettistä pohjaa myös polyamorisuuteen, ja juurikin tämä ristiriita tekee selkeän ihmissuhdeidentiteetin hahmottamisen ja lukkoonlyömisen vaikeaksi.

Lainaus
Marin mielestään taas minun olisi helppo jättää monisuhteilu jos vaan rakastan tarpeeksi. Hänen mielestään on outoa, että kykenee ihastumaan useaan ihmiseen kerralla, saatikka rakastamaan niitä. Tarkoittaa kuulemma sitä, että tunteet eivät ole yhtä aitoja tai syviä kuin monoamorisella.  ::) Just.
Tunteilleenhan ei tosiaan voi mitään, mutta itse pitkään hyvinkin ihmissuhdeanarkistisella meiningillä eläneellä, ja nyttemmin silmittömästi pitkäaikaiseen kumppaniin korviani myöten hulluutta hipoen rakastuneena - ja rakastavana - pystyn helpostikin ymmärtämään ihmetyksen siitä, miksei yksi ihminen riitä.

Olen perustellut itselleni lukuisia kertoja, miksi kyse ei ole riittämisestä, ja etteivät suhteet ole toisiltaan pois, mutta siltikään en ole saanut karistettua tuntemusta siitä, että yhdelle ihmiselle omistautuminen tarjoaa jotain äärimmäisen kaunista, sellaista mitä monelle omistautuminen ei koskaan voi tarjota. Sama pätee toki toisin päin - hyvin toimiva polykuvio on myöskin ainutlaatuinen elämys.

Paljolti kyse tuntuu olevan prioriteeteista. Mikäli päättää emotionaalisesti antautua (tai vain huomaa spontaanisti ajautuneensa) yhden ihmisen kanssa olemaan, alkavat yhdelle ihmiselle omistautumisen hyvät puolet korostua, samoin kuin huomion hajauttamisen huonot puolet. Jos on emotionaalisesti orientoitunut enemmän semmoiseen ajatukseen, että kukaan ei omista ketään, ja ettei suhteita halua määritellä, eikä ehkä kaipaa niin suurta vakautta suhteisiinsa ja kaipaa seikkailullisuutta, niin vastaavasti toisenlaiset puolet korostuvat. Ehkä se ei kaikilla toimi näin, mutta minulla ainakin.

En näe mitenkään selviä munia tai kanoja tässä. Omassa prosessissani kyse on tuntunut olevan eräänlaisesta sisäisestä palautesilmukasta: Useita muutoksia tapahtui rinnakkain. Uteliaisuus vakaampaa ihmissuhdetta kohtaan alkoi herätä, ja siten siihen liittyvien elementtien näkeminen aiempaa myönteisessä valossa voimistui, ja toisaalta ajan kuluessa huomasin yksinkertaisesti spontaanisti syventyväni ja haluavani syventyä ihmiseen, jonka kanssa oli ehtinyt muodostua laajentuvaa yhteyttä jo useamman vuoden ajan. Toisin sanoen, yleinen uteliaisuus vakautta ja omistautumista kohtaan, ja nimenomainen rakkauden syveneminen tietyn ihmisen kanssa ruokkivat ja lietsovat toisiaan, ja tässä sitä ollaan.

Mä en todella tiedä haluaisinko mä enää olla muiden kanssa jos mulla on mahdollisuus omistautua tälle ihmiselle.
osaan puhua vain satua.

Poissa terttu0421

  • Viestejä: 5
    • www.facebook.com
Vs: Polyamorisuus ja identiteetti
« Vastaus #10 : Toukokuu 29, 2012, 12:58:02 »
Mielestäni ei ole oikeata tapaa tai vastausta tuolle kysymykselle. ITse olen ainakin sitä mieltä, että jokainen tekee omalla tavallaan mikä tuntuu hyvältä. Itse ainakin nautin yhden ihmisen kanssa olemisesta, sillä jo kumppanini kanssa oleminen on jotain niin uskomatonta. Rakastan häntä valtavasti, enkä voisi kuvitellakkaan toista ihmistä viellä siihen rinnalleni.

Poissa Kiitäjä

  • Jäsen
  • *
  • Viestejä: 38
Vs: Polyamorisuus ja identiteetti
« Vastaus #11 : Heinäkuu 10, 2012, 20:51:33 »
Yksi kumppani, joka on tavallaan kaksi ihmistä...periaatteessa jo niinkin polysuhde?

Poissa Zia

  • Viestejä: 115
Vs: Polyamorisuus ja identiteetti
« Vastaus #12 : Marraskuu 11, 2012, 00:46:18 »
Kyllä polyamorisuus on selkeästi osa identiteettiäni, sitä miltä vaikutan muille, miten suhtaudun muihin, miten suhtaudun elämään.

Ja samalla tavoin kuin muut ominaisuutemme on se osa saatua kasvatusta ja kokemuksiamme ja ajattelen, että se voi olla muuttuva, toki ennemmin niin päin että mono muuttuu polyksi :P tai vapautuu polyksi...

Mutta enemmäns  eon ominaisuus kuin valinta.

Poissa Takiainen

  • Viestejä: 9
Vs: Polyamorisuus ja identiteetti
« Vastaus #13 : Helmikuu 05, 2013, 14:28:16 »

"Toisaalta polyamorisuuden esittäminen osana yksilöllistä identiteettiä on luultavasti helpompi tapa saada hyväksyntää, kuin uusien normien julistaminen: ympäristön on helpompaa hyväksyä yksi uusi marginaalinen perversio lisää, kuin tarkastella kriittisesti luutuneita arvojaan."

Tämä! Tämä!

En aio tippaakaan vähätellä ihmisten erilaisuutta saati mustasukkaisuustaipumuksia, mutta näin polysuhteessa elävänä monona menee välillä suoraan sanottuna hermo, kun yrittää rauhallisesti selittää ettei minun mielestäni moniavoisuus (hehe, uusi sana) ole ongelma, jos sen vain saa käytännössä toimimaan. Että ei minä en ole päättänyt haluta useita suhteita enkä myöskään yritä leikkiä marttyyriä tässä, mutta hyvät ihmiset kun asiat ei ole aina sillä tavalla mustavalkoisia että sitä joko ollaan mononormatiivisia tai polyamoristeja.

Elämä on pitkä ja ihmiset vaikeita, alati muutoksen alla olevia, tsiljoonan halun ja ahdistuksen aiheen ristipaineessa poukkoilevia neuvottelijoita. Minusta kaikissa ihmissuhteissa pitäisi keskittyä siihen, millaisia vastavuoroisia kompromisseja on järkevää tai ylipäätään mahdollista tehdä, eikä jähmeä arvomaailma auta siinä yhtään. Liian vahvaksi rakennettu identiteetti voi mielestäni olla myös ongelma, jos sen takia tulee sulkeneeksi pois liikaa vaihtoehtoja ja neuvotteluvaraa.


Poissa Polly

  • Viestejä: 15
    • Salatut elämät suhdekiekuroissa - blogi
Vs: Polyamorisuus ja identiteetti
« Vastaus #14 : Toukokuu 12, 2013, 09:00:48 »
Itse en kyllä missään nimessä sanoisi että polyamoria on tietoinen valinta, ainakaan omalla kohdallani. Mulla näitä tunteita on ollut teini-iästä lähtien ja vasta nyt saanut nimen näille tunteille. Eli polyamorisuus on osa identiteettiäni ja se on vain sulautunut osaksi elämääni ja muhinut tunteitteni alla.

Hmm.. nyt sitten ollaankin ihan uuden jännän äärellä, nimittäin toinen puoliskoni on tiukasti mono eikä muuten sulata ajatusta siitä että kolmas olisi mukana missään suhteessa ja muodossa. Eli mun mahdollisuudet selvitä on siinä että opinko mä kanavoimaan näitä tunteita jotenkin rakentavasti? Mä en vielä tiedä, että osaanko ja miten mun pitäisi edes osata. Ja se että "tyydynkö" mä kavereiden halimiseen pimeissä nurkissa.

Saatan antaa nyt ehkä turhan negatiivisen kuvan, vaikka tämä päätös on lähtenyt omasta itsestäni ja ymmärrän kyllä että teen suuren uhrauksen. Ja oikeestaan mulla ei ole mitään hajua siitä miten tää homma tulee menemään, toivottavasti hyvin koska mä olen onnellinen ja jollain tavalla mä toivon sydämenipohjasta että yksi ihminen voisi riittää mulle. En sitten tiedä mitenkä nopeasti oma mieli muuttuu asian suhteen.
Toisaalta mun kokemuksen mukaan polysuhteet on ollut vähän.. noh, huonoja joten mun suhtautuminen polysuhteeseen on vähän ristiriitainen.

Mut siis miten mä muutan jotain sellasta joka on luonnolinen osa mua?
Tai ei tarvitse edes muuttaa, miten mä kanavoin sitä energiaa rakentavasti?
Miten mä voin olla osa ns. homokulttuuria/ polymeininkiä vaikka elänkin monosuhteessa?