Osatiivistelmä Howard Markmanin, Scott Stanleyn ja Susan L. Blumbergin kirjasta; alkuperäisen tiivistelmän kirjoittanut Ulla Andersson; riisuttu pahimmasta avioliitto-, monoamoria- ja heterokeskeisyydestään!
"Olemme kirjoittaneet tämän kirjan auttaaksemme lukijoita rakentamaan ja säilyttämään tyydytystä tuottavia suhteita. Lähestymistapamme perustuu ongelmien ennaltaehkäisyyn ja suhteen parantamiseen tähtäävään ohjelmaan (Prevention and Relationship Enhancement Program eli PREP) sekä viidentoista vuoden tutkimustyöhön Denverin yliopistossa. Oletusten sijaan käytämme menetelmiä, jotka on tutkimuksissa todistettu toimiviksi. Yhdessä avaintutkimuksistamme seurasimme 150 parin elämää 13 vuoden ajan."
Tutustukaa seuraavaan kehittämäämme kyselyyn.
Useat kyllä –vastaukset saattavat olla varoitusmerkki siitä, että apua tarvitaan. Jokaisessa tärkeässä suhteessa syntyy väistämättä ristiriitoja ja erimielisyyksiä. Niihin on opittava suhtautumaan rakentavasti. Uskomme, että hyvän ihmissuhteen taidon voi oppia niin kuin muutkin taidot.
Tässä luvussa keskitymme neljään vuorovaikutusmalliin, jotka usein johtavat ongelmiin suhteissa:
Riitojen kärjistyessä osapuolet sanovat helposti sellaista, mikä vaarantaa koko suhteen perustan. Hyvin jyrkkiä kielteisiä ilmauksia on vaikea peruuttaa. Pelkkä ”laskin vain leikkiä, kun käskin sinun muuttaa pois” ei oikein riitä, sillä se ei tehoa loukkaantuneen tunteisiin.
Monet saattavat kuvitella, että riidan tuoksinassa paljastuu ihmisen todellinen suhtautuminen, mutta me emme usko niin. Riitelijä pyrkii vain loukkaamaan toista ja puolustamaan itseään. Pahinta on, että se, millä toista voidaan parhaiten loukata, on yleensä jotakin luottamuksellista, josta on puhuttu läheisyyden hetkinä. Tästä seuraa herkkien hetkien väheneminen tulevaisuudessa. Kukapa haluaisi kertoa syvimpiä tuntojaan, jos tietää niitä käytettävän myöhemmin julmasti aseina kertojaa vastaan.
Suhteen hyvinvoinnin kannalta on tärkeää oppia pysäyttämään kiistan paisuminen. Kireys hellittää, kun puhuu tyynnyttelevästi ja osoittaa ymmärtämystä vastapuolen näkökantoja kohtaan.
Vähättely on käyttäytymismalli, joka suoraan tai epäsuorasti polkee maahan toisen osapuolen ajatukset, tunteet tai luonteenominaisuudet. Vähättelevät huomautukset voivat nujertaa kohteena olevan henkilön itsetunnon.
Epäsuora vähättelytapa on jättää huomiotta myönteinen teko, josta toinen odottaa kiitosta, ja nostaa sen sijaan etualalle jokin vähäpätöinen harminaihe. toinen on esimerkiksi siivonnut koko iltapäivän, ja toinen valittaa kotiin tullessaan, kun toinen ei ole ehtinyt käydä kaupassa. Tutkimus osoittaa, että vähättely on parhaita tulevien ongelmien ja eron tunnusmerkkejä.
Vähättelyn sijasta tulisi osoittaa kunnioitusta ja ymmärtämystä toistensa näkökantoja kohtaan. Huolestumista ilmaiseva osapuoli ansaitsee osakseen kunnioitusta ja huomiota. Tunteet tunnustetaan, toisen luonnetta pidetään arvossa, suhtautuminen on myönteistä.
Välttelevästi suhtautuva osapuoli on vastahakoinen antautumaan tärkeisiin keskusteluihin ja pyrkii vetäytymään niistä. Vetäytyminen voi ilmetä esimerkiksi huoneesta poistumisena tai vaikenemisena kesken keskustelun. Monissa suhteissa on tuttu kuvio, että toinen haluaa välttämättä keskustella jostakin asiasta, kun taas toinen välttelee tai vetäytyy pois.
Tutkimusten mukaan miehet asettuvat useammin välttelijän rooliin, ja naisilla on enemmän taipumusta painostaa asioiden käsittelyyn.
Paras ensi askel vetäytymismallin purkamiseksi on käsittää, etteivät osapuolet ole riippumattomia toisistaan. Toiminta aiheuttaa aina vastareaktion. Onnistuminen on paljon todennäköisempää, kun molemmat puhaltavat yhteen hiileen estääkseen kielteisten mallien vaikutusta. Vetäytyjät eivät vähennä vetäytymistään, ellei toinen osapuoli lakkaa painostamasta tai opettele suhtautumaan rakentavammin. Painostamista taas on vaikea lopettaa, ellei vetäytyvä osapuoli käy asioihin rohkeammin käsiksi. Monissa suhteissa väkivalta kasvaa kyvyttömyydestä puuttua ongelmatilanteisiin rakentavalla tavalla.
Kielteinen suhtautuminen tarkoittaa, että toinen osapuoli aina uskoo kumppaninsa vaikuttimet todellista pahemmiksi. Suhde olisi tosiaan onnettomassa jamassa, jos toinen osapuolista tarkoituksellisesti aina tekisi kaiken vain aiheuttaakseen harmia kumppanilleen. Paljon useammin tapahtuu kielteistä ja epäoikeudenmukaista tulkintaa.
Tutkimus osoittaa, että ihmiset yleensä näkevät toisissa ihmisissä ja tilanteissa sen, minkä haluavatkin nähdä. Ihminen suorastaan etsii todisteita, jotka vahvistavat hänen jo olemassa olevia käsityksiään.
Kielteinen tulkinta saa aikaan sen, että myönteinenkin käytös tulkitaan kielteisesti. Taipumukseen tulkita asioita kielteisesti ihminen voi vaikuttaa ainoastaan itse. Ensimmäiseksi täytyy tutkia, onko itsellä ehkä taipumusta tulkita kumppaninsa käytöstä turhan kielteisesti. Seuraavaksi täytyy ruveta etsimään kielteisen tulkinnan vastaisia todisteita. Vaikka kielteinen tulkinta olisikin aiheellista, on ehkä arvostellut kumppaniaan liian ankarasti. Oman kielteisen tulkinnan takana voi myös olla henkilökohtaisia vaikuttimia. Taustalla voi olla jo lapsena opittu suhtautumismalli.
Me uskomme, että tärkein syy suhdejen epäonnistumiseen on ristiriitojen taitamaton hoitaminen. Kun avioparit antavat riitojen kärjistyä, he saattavat tulla siihen tulokseen, ettei kannata puhua lainkaan, koska riitahan siitä kuitenkin syntyy. Sen lisäksi, ettei hankalia tilanteita hoideta oikein, käy niin ettei varata aikaa keskusteluun ja asioiden pohtimiseen. Parhaassakin suhteessa voidaan näin vieraantua toisistaan.
Jos kielteisiä malleja ei murreta, läheisyyden tunne ja keskinäinen yhteys katoavat. Tilalle tulee turhautunut yksinäisyys ja eristäytyminen. Vahingollisten mallien vaikutus on torjuttava, jos haluaa suhteen pysyvän vahvana.
Perinteisesti ajatellaan, että miehet selviytyvät ristiriidoista hyvin kolmella alueella: urheilussa, armeijassa ja liikemaailmassa. Mitä yhteistä näillä alueilla on? Niissä on säännöt.
Ongelman ydin on suhteen tunnepuoli. Välttelyä ja vetäytymistä tapahtuisi vähemmän, jos aviolliset erimielisyydet eivät herättäisi tunteita. Siellä missä miehet ovat tottuneet hoitamaan ongelmat sanallisesti, ilmaistaan ristiriita pikemminkin älyllisessä muodossa kuin tuntein.
Miehet tuntuvat sekä suhteessa että sen ulkopuolella mielellään ratkovan ongelmia, jotka pysyvät älyllisellä tasolla. Itse asiassa monet naiset valittavat, että miehet ovat liian älyllisiä, kun taas miehet valittavat naisten liiallisista tunteista.
On kaksi avainseikkaa: kommunikoinnin on oltava selkeää, ja sen on oltava turvallista.
Oletteko milloinkaan huomanneet, että kumppani saattaa kuulla jotakin ihan muuta kuin mitä hänelle sanotaan? Tällaisia väärinymmärryksiä tapahtuu suhteissa kaiken aikaa. Moni mahtava riita alkaa väärin ymmärtämisestä, joka herättää kiukkua. Mikä sotkee yhteisymmärryksen? Suodatin.
Kaikilla ihmisillä on päänsä sisällä erilaisia suodattimia, jotka vaikuttavat siihen, miten he kuulevat, mitä he sanovat ja miten he tulkitsevat asioita. Niihin vaikuttavat esimerkiksi tunteet, ajatukset, aikaisemmat kokemukset sekä perhe- ja kulttuuritausta. Tässä luvussa esittelemme neljä suodatintyyppiä, jotka vaikuttavat suhteen viestinnän selkeyteen:
Varsin tärkeää on, että se jolle puhutaan, kuuntelee mitä puhuja sanoo. Sekä ulkoiset että sisäiset seikat voivat aiheuttaa tarkkaamattomuutta (melu, huono kuulo, väsymys). suhteessa käy usein niin, että puhuja huomaa turhautuneena toisen ajatusten askartelevan kokonaan muussa. Useimmiten kuulija on väsynyt tai muissa maailmoissa jonkin sisäisen suodattimen takia. On tutkittu tosiasia, että kaikki ihmiset eivät kykene tekemään monta asiaa yhtä aikaa.
Kannattaa siis varmistua siitä, että kumppanin huomio on herätetty ennen kuin ryhtyy selostamaan. On yhtä epäkohteliasta ruveta puhumaan, kun toisen tarkkaavaisuus on kiinnittynyt johonkin muuhun kuin toisen osapuolen on jättää vastaamatta. Tärkeintä on siis varmistua, että toinen kuuntelee, ja kuunnella itse silloin, kun se on tärkeää.
Tutkimusten mukaan ihminen on suvaitsevampi hyvällä tuulella ollessaan ja joustamattomampi pahalla tuulella ollessaan. Huonotuulinen ihminen tulkitsee kumppanin puheet herkemmin kielteisesti riippumatta tämän pyrkimyksistä myönteisyyteen. Varmasti moni on huomannut, että huonotuulinen osapuoli toisinaan ärhentelee kiivaasti vastaukseksi, vaikka hänelle puhuisi kuinka ystävällisesti.
Paras keino estää tällaista suodatinta vahingoittamasta suhdetta on tiedostaa sen toiminta.
Tutkimus ja kokemus osoittavat ihmisten näkevän
toisissa sen mitä odottavatkin näkevänsä.
Odotuksista tulee suodatin, joka vääristää
viestintää. Tutkimusten mukaan odotukset eivät
pelkästään vääristä kokemuksia, vaan
vaikuttavat toistenkin käyttäytymiseen. Ihmisen oma
käytös ”vetää” toisesta ulos
odotettua käyttäytymistä.
Jokaisella on oma erityinen viestintätyylinsä, ja se aiheuttaa suodattumisvirheitä. Toinen osapuoli voi olla ilmaisuvalmiimpi ja toinen pidättyvämpi, ja siitä voi aiheutua ymmärtämisvaikeuksia. Tyyliin vaikuttavat kulttuuri, sukupuoli, kasvatus ja monet muut seikat. Joskus perhetaustasta kasvavat tyylierot voivat aiheuttaa vakaviakin väärinkäsityksiä. Esimerkiksi toisen osapuolen perheessä on voitu näyttää tunteet kiihkeästi, toisen osapuolen perheessä on oltu pidättyväisiä. Tällaisessa suhteessa voivat olla tavallisia kommentit: ”Lakkaa huutamasta minulle!” ja ”Enhän minä huuda sinulle.” ja ”Miksi me emme voi keskustella hiljaa ja rauhallisesti niin kuin muut ihmiset?”.
Suosittelemme kahta keinoa suhteen pelastamiseksi hedelmättömiltä, menneisyyteen kohdistuvilta kiistoilta. Ensinnäkään ei pidä kuvitella, että muisti on erehtymätön. On hyväksyttävä oma erehtyväisyytensä. Lukemattomat psykologiset tutkimukset osoittavat, kuinka hauras ihmisen muisti on ja miten herkästi motivaatio ja uskomukset siihen vaikuttavat. Täytyy hyväksyä tosiasia, että molemmilla osapuolilla on erilaisia suodattimia ja että moni asia tulee helposti sanotuksi tai kuulluksi kokonaan toisin kuin on aiottu.
Toiseksi ei kannata ruveta kiistelemään siitä, mitä kumpikin on sanonut. Se ei johda mihinkään. Muistikiistassa ei voita kukaan. On hyväksyttävä, että molemmat muistavat keskustelun eri tavalla ja että molemmilla on omat suodattimensa. Sitten on keskityttävä siihen, miltä senhetkinen tilanne tuntuu ja mitä kumpikin siitä ajattelee. Ei kannata juuttua menneeseen, vaikka se olisikin tapahtunut vasta viisi minuuttia sitten. Tärkeitä ovat nykyhetken tunteet ja ajatukset.
Kaikilla ihmisillä on suodattimia. Jos niihin ei kiinnitä huomiota, ne voivat vahingoittaa suhdetta. Kun asiat menevät vikaan ja riitaa syntyy, pitäisi ruveta etsimään suodatinta, joka vääristää asiat. Kummankin pitäisi ilmoittaa toisella, kun huomaa suodattimen vaikuttavan käytökseensä, esimerkiksi sanomalla: ”Kyllähän sinä tiedät, että tämä on minulle vähän arka asia.”
Hyvässä suhteessa pitää pystyä ilmaisemaan uskomuksensa, huolensa ja mieltymyksensä selkeästi ja suhdetta vahingoittamatta.
Ihmisen täytyy tuntea olevansa turvassa, muuten hän ei uskalla kertoa tärkeistä tunteista kumppanilleen. Monet pariskunnat huomaavat, että heidän suhteestaan on tullut enemmänkin miinakenttä kuin rauhan satama. Kukaan ei ilmaise sisimpiä tunteitaan ja ajatuksiaan, ellei tunne olevansa turvassa.
Turvallisella emme suinkaan tarkoita riskitöntä. Riskejä on otettava, jos haluaa ilmaista, mikä loukkaa, mitä toivoo, mikä kiinnostaa. Elämässä on usein niin, että palkitsevuus on suoraan verrannollinen riskin suuruuteen. Osapuolet eivät voi muodostaa syvää, molemminpuolisesti hyväksyttyä suhdetta, elleivät he ensin aseta itseään alttiiksi torjumisen vaaralle.
On välttämätöntä käyttää sovittuja menetelmiä keskustelun pitämiseksi hallinnassa ja turvallisena. Silloin erimielisyys voi auttaa suhdetta kehittymään entistä paremmaksi sen sijaan että se vahingoittaisi sitä. Keskustelun osapuolten on pyrittävä pitämään kärjistyminen, vähättely, välttely ja kielteiset tulkinnat aisoissa. Sovittujen sääntöjen noudattaminen jäsentää vuorovaikutusta.
Puhuja/kuuntelija –tekniikka tarjoaa pariskunnille vaihtoehtoisen viestintämallin kireitä tai arkoja tilanteita varten. Selkeyden ja turvallisuudentunteen lisäämisessä tämä tekniikka auttaa aina.
Puhuja/kuuntelija –tekniikassa puhuja päättää aina, onko kuuntelijan yhteenveto oikea. Vain puhuja tietää, mitä hän alun perin halusi sanoa. Jos yhteenveto ei vastaa puhujan ajatuksia, puhujan pitää selittää asia ystävällisesti. Hän ei saa suuttua eikä ruveta arvostelemaan. On erittäin tärkeätä, että kuuntelija yrittää vilpittömästi kuunnella tarkkaavaisesti ja kunnioittavasti. Vaikka hän olisikin eri mieltä puhujan kanssa, hänen on suhtauduttava puhujan näkemyksiin kunnioittavasti. Tärkeintä on turvallinen ilmapiiri ja kunnioitus kumppanin ajatuksia, tunteita ja mielipiteitä kohtaan.
Suosittelemiemme taitojen ja sääntöjen hyväksyminen tuo keskusteluun selkeän rakenteen. Harjoitus on kaiken avain. Jos haluaa lujittaa liittoaan ja pienentää avioeron todennäköisyyttä, on opittava lähentymään ja käsittelemään mahdollisesti hajottavia asioita rakentavasti.
Pariskunnat, jotka ovat harjoittaneet keskustelutaitoaan tehokkaasti, ovat valmiit siirtymään ongelmanratkaisuun. Useimmat pariskunnat yrittävät ratkaista ongelmat ennen kuin ovat oppineet ymmärtämään käsillä olevia kysymyksiä perusteellisesti. On ehdottoman tärkeää ymmärtää ennen ongelmanratkaisua, muuten kunnioitus ja keskinäinen yhteys kärsivät.
Kihlausajan ongelmista ovat keskeisimpiä mustasukkaisuus ja toisen osapuolen sukulaiset. Nämä ongelmat heijastavat suhteen alkuvaiheen tarvetta vetää rajoja.
Ensimmäisen suhdevuoden aikana ongelmat ovat jo toiset: keskinäinen viestintä ja seksielämä. Ne liittyvät osapuolten väliseen vuorovaikutukseen.
Sekä uusissa että pitkäaikaisissa suhteissa ilmoitetaan tärkeimmäksi ongelmaksi raha riippumatta siitä, kuinka paljon sitä perheessä on.
Niillä pariskunnilla, jotka osaavat ratkaista ongelmansa, on yhteisiä taitoja – taitoja, jotka voi oppia.
Ongelmanratkaisussa voi tehdä valintoja. Joko ollaan sitä mieltä, että toimitaan yhdessä ongelmaa vastaan tai erikseen toisiaan vastaan. Ongelmat on nähtävä haasteina, joihin vastataan yhdessä.
Ihmiset lähestyvät ongelmia liian usein ikään kuin kumppani olisi vihollinen, joka täytyy kukistaa. Sellaiset pariskunnat kokevat, että kaikissa asioissa on häviäjä ja voittaja. Tämä asenne synnyttää väistämättä kireyttä ja ristiriitoja. Eivät ihmiset mene naimisiin siksi, että heillä olisi kotona vihollinen, jonka kanssa saa taistella vuosikaudet.
Älkää tehkö hätiköityjä ratkaisuja
Monet hyvää tarkoittavat ongelmanratkaisuyritykset epäonnistuvat, koska pariskunnat eivät tutustu ongelmaan kunnolla. Hätäily estää heitä löytämästä molemminpuolisesti hyväksyttävää ratkaisua. Kaksi tärkeää tekijää ajaa pariskunnan liian hätäisiin päätöksiin: aikapula ja ristiriitojen vältteleminen. Nykyihmisen elämänrytmi on niin kiivas, että perhesuhteiden suunnittelemiseen varataan harvoin aikaa. Kun aikapula yhdistyy haluun hallita omaa elämäänsä, tekee vastustamattomasti mieli kiirehtiä päätöksentekoa ja siirtyä eteenpäin uuteen haasteeseen. Osapuolten täytyy sitoutua varaamaan aikaa asioiden selvittelyyn, muuten hyviä päätöksiä ei synny.
Suosittelemme selkeästi määriteltyjä vaiheita onnistuneen ratkaisun saavuttamiseksi. Tarvitaan yhteistyöhalua, luovuutta, joustavuutta ja kokeilunhalua. Niiden avulla löytyy ratkaisu useimpiin yhteisiin ongelmiin.
Hyvän ongelmanratkaisun vaiheisiin sisältyy:
Keskustelu on ehdottoman tärkeä hyvässä ongelmanratkaisussa. Se luo perustan tulevalle ratkaisulle. Vaikka keskustelussa ei löytyisikään yhteistä suunnitelmaa ongelman ratkaisemiseen, hyvä keskustelu luo aina yhteisyyden ja molemminpuolisen kunnioituksen tunteen.
Ennen ongelmanratkaisuun siirtymistä on tärkeää, että kumpikin osapuoli on ilmaissut tärkeät tunteensa ja huolenaiheensa kysymyksestä, ja uskoo, että toinen on ne ymmärtänyt. Tähän vaiheeseen suosittelemme puhuja/kuuntelija –menetelmää. Toisen mielipiteen arvostaminen tässä vaiheessa luo molemminpuolisen kunnioituksen ilmapiirin, jonka vallitessa ongelmanratkaisu sujuu kitkattomasti. Kun kaikki asiaan liittyvät tiedot ja tunteet on pantu pöydälle, sille perustalle on hyvä rakentaa yhteistyö.
Ongelmasta keskusteltaessa saattaa käydä niin, että toisella on jokin tietty valitus, joka on tuotava julki. Tällöin on tärkeää, että tunteet ja huolenaiheet esitetään rakentavasti. Yksi keino on käyttää menetelmää, jota kutsutaan XYZ –lauseeksi. XYZ –lause ilmaisee valituksen seuraavassa muodossa:
”Kun sinä pudotat takkisi lattialle (X) tullessasi kotiin illalla (Y), minua suututtaa (Z).”
On suuri vaara sortua epämääräiseen luonteen arvosteluun. Sellainen saa toisen puolustuskannalle, ja tilanne kärjistyy. XYZ –lauseet ovat rakentavia: niissä määritetään tietynlainen käytös tietyssä tilanteessa. Tunteita ilmaiseva osa panee puhujan ottamaan vastuun omista tunteistaan. Kumppani ei aiheuta kenenkään tunteita – jokainen määrää itse omista tunteistaan.
Ennen siirtymistä ongelmanratkaisuun kannattaa muistaa, että keskustelu luo perustan yhteiselle ongelmanratkaisulle. Ei ole suositeltavaa siirtyä ongelmanratkaisuun, ennen kuin olette yhtä mieltä siitä, että kyseisestä ongelmasta on keskusteltu riittävästi. Usein pelkkä hyvä keskustelu riittää. Noin 70 prosenttia kaikista ongelmista ratkeaa pelkän keskustelun avulla.
Eräässä suhdetutkimuksessamme kävi ilmi, että ihmiset halusivat kaikkein eniten, että kumppani olisi ystävä. Kun kysyy, mikä ystävä on, ihmiset vastaavat, että ystävä kuuntelee, ymmärtää ja arvostaa. Tällaista kuuntelemista ja arvostamista tapahtuu hyvissä ongelmakeskusteluissa. Ihmiset eivät niinkään halua yksimielisyyttä tai edes muutosta, vaan sitä että heitä kuunnellaan ja ymmärretään.
On ehdottoman tärkeää selvittää, mitä yritetään ratkaista. Koska ongelmaa voi tarkastella monesta eri näkökulmasta, päätetään mihin puoleen keskitytään. Mitä täsmällisemmin määritelty käsiteltävä ongelma on, sitä helpompaa on löytää toimiva ja tyydyttävä ratkaisu.
Mitä tahansa voi ehdottaa. Ehdotukset on hyvä kirjoittaa muistiin. Aivoriihessä ei ehdotuksia saa arvostella sanallisesti eikä muuten (ei myöskään ilmein). Ole luova. Sano julki kaikki mikä mieleen juolahtaa. Pidä hauskaa ja nauti keksimisestä. Aivoriihessä saa huumorikin kukkia. Jos molemmat osapuolet pystyvät hillitsemään arvostelunhalunsa, kumpikin rohkaistuu keksimään suurenmoisia ideoita.
Tässä
vaiheessa
pyritään täsmällisesti määriteltyyn
ratkaisuun tai ratkaisuyhdistelmään, josta molemmat
sopivat yhdessä. Painotamme sanaa sopivat,
sillä ratkaisusta voi olla apua ainoastaan siinä
tapauksessa, että sopimus on
molemminpuolinen. Painotamme myös ilmausta
täsmällisesti määritelty,
sillä täsmällisesti määriteltyä
ratkaisua on helppo noudattaa.
Yksimielisyyden arvo on helppo ymmärtää, mutta
kompromissin kanssa on joillakin vaikeuksia. Se saattaa kuulostaa
jonkun korvaan enemmän häviämiseltä kuin
voittamiselta. On toki selvää, että kompromississa
joutuu luopumaan jostakin yksimielisyyden saavuttamiseksi.
Suhde on yhteispeliä. Kaksi erillistä ihmistä
näkee asiat eri tavoin ja tekee erilaisia
päätöksiä. Usein on parasta tehdä
kompromissi, jossa kumpikaan osapuoli ei saa kaikkea haluamaansa.
Jos toinen osapuolista saa aina tahtonsa läpi, suhde ei
onnistu.
Seurannasta on kaksi tärkeää etua.
Ensinnäkin ratkaisut tarvitsevat usein ajan mittaan
säätämistä. Toiseksi seuranta kasvattaa
vastuuntunnetta. Kannattaa sopia täsmällinen aika,
jolloin molemmat asettuvat rauhassa keskustelemaan siitä,
miten hyvin jokin ratkaisu toimii tai harkitsemaan muutoksia sen
tehostamiseksi.
Sopimusten kirjoittaminen muistiin auttaa seurannassa. Se voi
selvittää muistiharhoista johtuvat erimielisyydet ja
muistuttaa, että seurantakeskustelu ratkaisun onnistumisesta
on tarpeen. Näitä sopimuksia ei kuitenkaan saa
pitää yhtä kahlitsevina kuin lakia, sillä
silloin yhteistyöilmapiiri kärsii. Kummankin osapuolen
pitäisi parhaansa mukaan pyrkiä toimimaan yhteiseksi
hyväksi.
Kun nyt olemme selvittäneet kommunikoinnin ja ongelmanratkaisun tekniikoita, siirrymme kuuteen perussääntöön, joilla suojataan suhde erimielisyyksien vahingolliselta vaikutukselta. Oikein käytettyinä ne voivat auttaa hallitsemaan vaikeitakin ongelmia.
1. Aikalisä
Kun riita kärjistyy, otetaan aikalisä tai keskeytetään ja joko (a) yritetään uudestaan puhuja/kuuntelija –tekniikan avulla tai (b) sovitaan uusi aika myöhemmälle keskustelulle, joka käydään puhuja/kuuntelija –tekniikan avulla. Tämä yksinkertainen sääntö voi suojella ja parantaa suhdetta estämällä vahingollisen kielteisyyden leviämisen.
Säännön noudattamisesta sopimisen lisäksi ehdotamme, että parit puhuvat siitä omalla erityisellä nimellään, esimerkiksi ”Kaikki seis” tai ”Aikalisä”. Se auttaa tulkitsemaan tilanteen oikein.
Pariskuntien pitäisi ajatella säännön soveltamista yhteisenä toimintana suhteen hyväksi. On tärkeätä tietää, että kaiken voi keskeyttää, jos jompikumpi osapuolista menettää itsehillintänsä. Keskeyttäminen kohdistuu viestintätilanteeseen, ei henkilöön eikä suhteeseen.
Tämän perussäännön avaintekijöitä on, että kumpikin osapuoli suostuu jatkamaan asian käsittelyä –rakentavasti – joko hetken kuluttua tai myöhemmin sovittavana ajankohtana, kun tilanne on rauhoittunut. Tämän perussäännön tarkoitus on estää vain hedelmätön riitely, ei suinkaan kaikkea keskustelua. Tärkeistä asioista täytyy keskustella, mutta keskustelun täytyy tapahtua rakentavasti. Jos pariskunta päättää keskustella asiasta vasta myöhemmin, on saman tien sovittava aika, jolloin se tapahtuu.
2. Puhuja / kuuntelija
Kun viestinnässä tulee vaikeuksia, turvaudutaan puhuja/kuuntelija –tekniikkaan. Kysymys on siitä, että täytyy voida viestiä turvallisesti ja selkeästi silloin, kun se on tärkeää.
3. Ongelmien selvittäminen ja ratkaisu erikseen
Puhuja/kuuntelija –menetelmää käytettäessä on ongelmakeskustelu erotettava kokonaan ongelmanratkaisusta. Pariskunnat suostuvat liian usein pikaisesti keksittyyn ratkaisuun, joka ei sitten onnistukaan. Liiallinen hätäily aiheuttaa lisää ongelmia ja hankaluuksia. Ensin on luotava kunnon perusta viestimällä puolin ja toisin perinpohjaisesti.
4. Osapuolten motivaatio
On varmistettava, että kumpikin osapuoli on valmis keskustelemaan tärkeästä tai vaikeasta asiasta. Arjessa käy usein niin, että tärkeistä asioista ryhdytään keskustelemaan varsin sopimattomaan aikaan: päivällisellä, nukkumaan mentäessä, lapsia kouluun lähetettäessä. Niissä ei kumppanin keskittymiskyky ole välttämättä parhaimmillaan. Sellaisissa tilanteissa stressi on keskivertoperheessä suurimmillaan.
Tämä perussääntö edellyttää kahta asiaa: (1) että kumpikin kykenee arvioimaan, milloin pystyy kuuntelemaan kumppania asianmukaisen tarkkaavaisesti ja (2) että kumpikin kunnioittaa toista, jos tämä sanoo, ettei pysty juuri sillä hetkellä keskustelemaan. Keskusteluun kannattaa ryhtyä vain, jos molemmat osapuolet ovat siihen valmiit. Se, joka ei ole valmis, on vastuussa siitä, että keskustelu toteutetaan lähitulevaisuudessa. Pariskunta voi myös sopia ajoista, jotka eivät missään tapauksessa sovi tärkeistä asioista puhumiseen.
5. "Pariskuntakokous"
Pidetään joka viikko ”pariskuntakokous”. Jokaviikkoisen kokousajan asettamisen edut painavat ylivoimaisesti enemmän kuin haitat. Se, että vaivautuu järjestämään aikaa suhteen vaalimiseen, on konkreettinen osoitus sen arvosta. Kaikilla on kiire, mutta jos suhde on osapuolille tarpeeksi tärkeä, he varaavat siihen aikaa.
Tämän perussäännön etu on, että ongelmien käsittelyyn on edes yksi hetki viikossa, jos sopivaa aikaa muuten ei tahdo löytyä. Kun johonkin asiaan keskittyy kunnolla puoli tuntia, saa yllättävän paljon aikaan. Jokaviikkoinen kokousaika pienentää suhteen päivittäisiä paineita.
On tärkeätä johdonmukaisesti huolehtia siitä, että kokoukset pidetään sovittuna aikana. Ei pidä unohtaa kokouksia heti, kun kaikki tuntuu sujuvan hyvin.
6. Varatkaa aikaa
Huvitteluun, ystävyyteen ja erotiikkaan pitää varata aikaa. Niihin varattuja hetkiä on yksimielisesti suojattava ristiriidoilta ja ongelmien käsittelyltä.
On tärkeää varata aikaa ongelmien käsittelyyn, mutta yhtä tärkeää on suojata herkät hetket ristiriidoilta. Yhdessä täytyy osata myös rentoutua, pitää hauskaa, jutella kuin ystävykset, rakastella.
On siis varattava aikaa myös hyville asioille. Niiden aikana ei saa ottaa esiin hankalia kysymyksiä. Jos jokin asia tulee itsestään esille, sen käsittely on siirrettävä tuonnemmaksi, esimerkiksi pariskuntakokoukseen.
Kaikkiin näihin perussääntöihin sisältyy yksi olennainen etu: osapuolet sopivat vaikeiden asioiden yhteisestä hallitsemisesta sen sijaan, että antavat vaikeuksien hallita heitä.
muutettu: 9. joulukuuta 2009